Koko viime yön ja tämän aamun olimme lähes taukoamatta kuunnelleet sateen ropinaa ja herätessämme huomasimme siivoajamme nostelevan kenkiämme terassin aidan reunalle. Ihmettelimme tätä hetken, sillä mielestämme vesi ei vielä ollut kovin korkealla (villan pihalla ei ollut vettä juuri ollenkaan) ja olimme olleet vastaavassa "läheltä piti" -tilanteessa kerran ennemminkin. Kun siivoajamme yhdessä puutarhurin kanssa alkoi nostelemaan myös muita matalalla olevia tavaroita ylemmäs ja kehotti meitä pakkaamaan tavarat, tajusimme, että nyt on tosi kyseessä.
Ei muuta kuin rinkat auki ja tiputtelemaan tavaroita vaatekomeron hyllyiltä reppuun. Paljon ei ollut aikaa, sillä tässä vaiheessa huomasimme varpaidemme kastuvan. Siirsimme tavaramme mahdollisimman nopeasti viereiseen villaan (tällä hetkellä tyhjillään) ja kauhuksemme huomasimme, että vesi oli nousemassa myös sinne. Onneksi vesiraja pysyi toisessa villassa vain noin 10 cm korkeudella, toisin kuin omassamme, jossa saimme kahlata tavaroidemme perässä melkein vyötäröämme myöden mutaisessa vedessä. Evakuointia vaikeutti hiukan se, että Roosa ja Anna ovat viikonloppureissulla Nusa Lembonganin saarella, ja meidän tuli siirrellä myös heidän tavaroitaan. Onneksi siivoaja ja puutarhuri olivat nopeita auttajia.
Puoli yhden aikaan iltapäivällä vesi oli jo kovaa vauhtia laskemassa ja aurinko alkoi paistaa lähes kirkkaalta taivaalta. Ilman mutaista villaa, roskakasoja ja joka puolella lojuvia huonekaluja parin tunnin takaisesta supertulvasta ei olisi ollut merkkiäkään. Hetkellinen epätoivo ehti hiipiä mieleen, mutta auringonpaiste toi onneksi hiukan valoa tunnelin päähän.
Vuokranantajamme kertoi, että tulviminen ei ole koskaan aikaisemmin ollut näin pahaa. Kerta se on ensimmäinenkin! Aamuisesta showsta ärtyneenä ja väsyneenä vaihdoimme hänen kanssaan muutaman viestin ja lupasimme olla yhteydessä lisää myöhemmin. Mikäli evakkomme jatkuu pitkään ja asialle ei tehdä jotain, vaadimme kyllä melkoiset hyvitykset. Jopa uima-altaamme on käyttökelvoton, kunnes se on tyhjennetty, pesty ja täytetty uudelleen. Ymmärrämme, että luonnonilmiöille ei voi mitään, mutta tuhoja on silti mahdollista välttää. Vuokranantajamme on kuulemma suunnitellut siirtävänsä porttimme eri kohtaan (ylemmäs) ja muuraavansa vanhan umpeen, jolloin vesi ei niin helposti tule sisälle. Erittäin varteenotettava vaihtoehto, toivottavasti toteutuu pian! Totesimme myös, että esimerkiksi hiekkasäkit olisivat saattaneet pelastaa koko villamme tulvimiselta.
Jos tapahtumasta on löydettävä jotakin positiivista, niin sanottakoon, että siivousoperaatio alkoi välittömästi veden laskettua ja tuotti tulosta melko nopeasti. Myös sähköt palasivat toiseen villaan nopeasti, joten ehkä ne saadaan suhteellisen nopeasti takaisin myös omaamme...
Onhan tämä kokemus omalla tavallaan, mutta mielellään tälläistä ei enää uudelleen koe. Ehkä tälle sitten muutaman kuukauden päästä osaa nauraa :) Sääilmiöt ovat kyllä uskomattomia: tuntuu epätodelliselta ajatella, että noin kaksi tuntia sitten vesi oli vyötäröllemme asti ja taivaalta satoi vettä kaatamalla, mutta nyt paistaa aurinko ja pilviä ei näy missään. Ei sen koommin tulvaakaan..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti