Joulu

Pakko myöntää, että joulutunnelma täällä tropiikissa ei ole ollut kummoinen. Muutamissa isoimmissa ostoskeskuksissa ja osassa ravintoloista saattoi nähdä joulukoristeita ja kuulla joulumusiikkia, mutta muutoin elämä on ollut täällä täysin normaalia. Siitä huolimatta meillä oli kiva joulu :)

---

Jouluaatto valkeni aurinkoisena ja kuumana, joten vietimme alkupäivän rannalla isossa porukassa. Päivä olisi ollut muuten täydellinen, mutta itselleni iski pieni Balibelly, itse asiassa ensimmäistä kertaa koko Bali-aikana. Ongelma ei tosin ollut suuri, kärsin nimittäin ainoastaan pienestä mahakivusta.

Iltaan mennessä olo oli jo paljon parempi ja suuntasimme seitsemän hengen porukalla kohti Ultimo -ravintolaa, joka sijaitsee Oberoi -kadulla. Meillä ei ollut etukäteen pöytävarausta, mutta olimme paikalla puoli seitsemältä ja onneksemme saimme pöydän. Ehtona tosin oli, että meidän tuli poistua puoli yhdeksältä, josta eteenpäin kyseinen pöytä oli varattu.

Jouluillallisemme oli todella hyvä, tosin koko pöytäseurue minua ja Saskiaa lukuun ottamatta joutui pettymään annoskokoonsa. He kun tilasivat joulukalkkuna-annoksen, joka osoittautui niin pieneksi, että Paul päätyi sen syötyään tilaamaan vielä toisen aterian! :D Heh heh.

Pienistä annoksista ja ruuhkaisesta ravintolasta huolimatta illallinen oli todella mukava ja herkullinen. Syötyämme kokoonnuimme vielä Saskian ynnä kumppaneiden villalle istumaan iltaa muutaman siiderin ääressä ja - luonnollisesti - maailmaa parantaen :) Edes Saskia, joka on henkeen ja vereen jouluihminen, ei valuttanut kyyneleitä ja ilta oli kaikin puolin onnistunut!

---

SIIDERIVINKKI!

Täällä Balilla on todella vähän mitään oikeasti hyvää alkoholijuomaa henkilöille, jotka eivät juo kaljaa ja jotka eivät pidä Arak -drinkeistä. Kaupasta saa Smirnoff Icea ja Mix Max -juomia (vastaavia kuin esim. Bacardi Breezer, mutta huomattavasti makeampia!), mutta mikään näistä ei ole minun makuuni. Sen sijaan joissakin baareissa tarjoiltava Bali Cider (omenan makuinen) on hyvää! Suomessa en pidä omenasiidereistä yhtään, mutta tämä kelpaa.

Bali Cidereita voi ostaa Poppies II:lta löytyvästä Bagus Barista ihan kotiin tuotavaksi. Kunhan marssii baaritiskille, ja pyytää :) Hinta on n. 20 000 IDR/plo. Erään Bali-forumin mukaan kyseisen baarin lähellä on myös kauppa, josta näitä herkkusiidereitä saa, mutta emme ole toistaiseksi löytäneet sitä.

Bali Cidereita tarjoillaan ainakin Bagus Barissa ja Reunion Barissa. Jälkimmäisessä tarjoillaan todistetusti myös Bali Coolereita, jotka ovat melko makeita mix-juomia, sekä Bali Nutseja! :D (Bali-pähkinöitä)

Island Hopping - 30 RM/hlö

Luontoäiti oli puolellamme keskiviikkona, jolloin lähdimme Island Hoppingille eli saarikierrokselle. Päivän kohteina olivat kaksi saarta, Pulau Dayang Punting sekä Beras Basah Island. Lisäksi pysähdyimme Pulau Singa Besarin vierelle katsomaan jälleen merikotkia ja niiden ruokintaa.

Ensimmäisenä vuorossa oli Pulau Dayang Punting, jonne pysähdyimme noin tunnin ajaksi. Saaren laiturilla meitä oli vastassa jo lukuisia apinoita, jotka kävivätkin röyhkeästi käsiksi matkalaisten muovipusseihin, jotka vähänkään näyttivät sisältävään pientä naposteltavaa. Onneksi omat eväämme oli piilotettu tiukasti laukun pohjalle, eivätkä muovipusseista löytyneet vesipullot jaksaneet kiinnostaa apinoita edes tutkimusmatkalle.

Dayang Puntingilla sijaitsee Lake of the Pregnant Maiden, "Raskaana olevan neidon järvi". Nimensä tämä kaunis kohde on saanut sen ympärillä olevien vuorten muodosta: sen siluetti kun muodostaa ihan selällään makaavan, raskaana olevan neidon kuvan. Siluetista huomaa selkeästi neidon kasvot, rinnat, vatsakummun sekä jalat :) Tarina kertoo, että mikäli järvessä käy uimassa, voi tulla raskaaksi. Toivottavasti ei pidä paikkaansa, Anssikin nimittäin pulahti järven viilentävässä vedessä…

Järvellä oli mahdollista uinnin lisäksi vuokrata polkuveneitä hintaan 20 RM/30 min. Koska vierailumme saarella kesti ainoastaan tunnin, päätimme tyytyä pelkkään virkistävään uintiin. Maisemat olivat kertakaikkisen kauniit aamuauringon paistaessa vuorten takaa :)

Pregnant Maiden Näettekö siluetin? :)

Toisena kohteenamme ei varsinaisesti ollut saari, sillä emme astuneet maihin ollenkaan. Ajoimme veneellä Pulau Singa Besarin viereen ja nautimme jälleen merikotkien upeista lentonäytöksistä. Tällä kertaa onnistuimme jopa nappaamaan kohtalaisen hyviä valokuvia! Tässä paikassa näimme kuskien heittelevän veteen ruokaa, joten kotkat tulivat paikoin todella lähelle. Mainittakoon, että kotkia ruokitaan kanannahoilla, mikä ei varsinaisesti ole mikään terveellisin vaihtoehto näille upeille linnuille. Kukin tehköön siis itse moraalisen päätöksensä tähän ohjelmanumeroon osallistumisesta…

Viimeinen ohjelmanumero oli Beras Basah Island, jonne pysähdyimme jälleen noin tunnin ajaksi. Tällä saarella oli mahdollista uida, ottaa aurinkoa sekä osallistua erilaisiin vesiaktiviteetteihin, kuten banaaniajelulle. Itse tyydyimme virkistävään uintiin sekä saaren kauneuden ihailuun, joten vesiaktiviteettien hinnoista en osaa sanoa mitään. Saari oli kaunis, tosin täynnä turisteja. Kiva kokemus silti :)

Telaga Tujuh - Seven Wells Waterfall

Telaga Tujuh on puheiden perusteella Langkawin näyttävin vesiputous, joten pakkohan se oli nähdä :) Taksi alle ja menoksi! Tänne ei kannata lähteä väsyneenä, paikassa kun täytyy kiivetä 638 rappusta päästäkseen ylätasanteelle… Itse putouksen ihailupaikka on alempana, mutta mikäli mielii nähdä ne seitsemän "kaivoa", josta putous on saanut nimensä, on kiivettävä ylös saakka. Huipulla olevat kaivot ovat pieniä altaita, jotka ovat muodostuneet sileistä kivistä. Niissä on myös mahdollista uida, joten uimavarusteet mukaan! Meiltä nämä olivat päässeet unohtumaan.

Myös alemmalla tasanteella putouksen juurella oli mahdollista uida. Paikassa oli sileitä "kiviliukumäkiä", jotka olivat paikoin jopa vaarallisen liukkaita. Kannattaa siis olla varovainen niillä liikkuessa. Luulen, että mikäli sama putous sijaitsisi Suomessa, se olisi tarkoin aidattu ja kielletty alue :)

Langkawi Cable Car - 30 RM/hlö

Kuten aluksi, sää ei suosinut meitä tälläkään retkellä: taivas oli pilvinen ja sateen uhka oli suuri. Nappasimme taksin hotellimme edestä ja suuntasimme kohti Langkawin tunnetuinta nähtävyyttä, Cable Caria. Kyseinen vekotin nousee kaapelia pitkin noin 700 metrin korkeuteen meren pinnan yläpuolelle Mat Cincang -vuoren huipulle. Sään suosiessa huipulta näkee Thaimaahan saakka, mutta tätä etuisuuttahan ei luontoäiti meille suonut. Alhaalla jonotimme vaunuun pääsyä noin 45 minuuttia ja ylös päästessämme alkoivat sumupilvet tiivistyä sadepisaroiksi.

Ensimmäinen pysähdys oli 625 metrin korkeudella merenpinnasta. Tämän jälkeen pääsi jatkamaan vielä jonkin matkaa vuoren huipulle, jossa sade ja kova tuuli alkoivatkin jo toden teolla haitata maisemien katselua. Myös huipulla oleva, näyttävän näköinen Sky Bridge -silta oli suljettu. (Tiedä sitten, oliko syynä huono sää vai huoltotyöt.)

Huipulla olo olisi saattanut olla hyvinkin mieluisa kokemus, mutta älyttömän pitkä jono sekä viileä sää latistivat tunnelmaa. Jonotussysteemi oli todella huonosti järjestetty: alhaalta ylös tulleet ihmiset eivät sään vuoksi jääneet vaunuista pois, vaan jatkoivat matkaa suoraan alas. Tästä johtuen huipulla oleva pitkä jono ei päässyt lyhentymään ollenkaan. Lisäksi itse jono oli sekainen: ilman jonotuslinjoja osa ihmisistä jonotti tunnollisesti jonon päästä etulinjaan saakka, mutta osa soluttautui joukkoon päästen alas jopa puoli tuntia ennen jonon päässä seisovia.

Cable Carin sulkemisajan (klo 18:00) lähentyessä ylös alkoi saapua vaunuja, joihin oli teipattu lappu "Varattu ylätasanteen jonottajille", mutta nämäkin vaunut olivat - kas kummaa - valmiiksi täynnä. Kyllä otti päähän seistä jonossa tuulessa ja sateessa! Paikassa oli kyllä katos, mutta tuuli toi sateen myös sen alle. Ne muutamat turistit, jotka nousivat pois vaunusta ylätasanteella, saivat jatkaa matkaansa jonon päähän äänekkäiden aplodien ja vihellysten saattelemana.

Langkawi Cable Car

Geoforest Tour ( = Mangrove Tour) - 100 RM/hlö

 

Tämä retki alkoi aamulla kello 9:15, jolloin matkanjärjestäjämme nouti meidät hotellimme aulasta. Suuntasimme kohti satamaa, josta lähdimme noin 10 hengen porukalla kiertelemään veneellä Kilim Geoparkin mangrove-metsää. Retkemme kesti noin kuusi tuntia, ja se sisälsi melko paljon ohjelmaa:

- Fish feeding (Kalan ruokinta)
- Mangrove tour (Mangrove-kiertue)
- River cruise (Jokiristeily)
- Crocodile Cave (Krokotiililuola)
- Bat Cave (Lepakkoluola)
- Eagle Feeding (Kotkan syöttäminen)
- Fish Farm (Kalafarmi)
- Lounas
- Island Drop

Fish feeding tarkoitti kirjaimellisesti kalojen ruokintaa: ajoimme veneellä erään saaren lähelle ja oppaamme nakkelivat leipää veteen. Oli siinä turisteilla hauskaa, kun lauma pikkukaloja syöksyi veneen viereen niin että vedenpinta läiskyi ja pyrstöt vilisivät! Täytyy myöntää, että se oli varsin viihdyttävää.. mikä niissä kaloissa on niin kivaa?!

 

Mangrove Tour ja River Cruise olivat mielestäni yksi ja sama asia: ajelimme veneellä Mangrove -metsässä kapeita käytäviä pitkin ja yritimme oppaamme kanssa bongailla erilaisia eläimiä. Krokotiileja ei tällä alueella valitettavasti ole mahdollista nähdä :) Sen sijaan näimme erilaisia rapuja, mud skippereitä (ilmeisesti keuhkokaloja?) sekä Long tail Makaki -apinoita. Mangrove -metsän vesi on kokonaan suolavettä, joten metsän puut joutuvat ns. "hikoilemaan" suolan pois käyttämästään vedestä. Opas antoi meille kokeeksi pari puunlehteä, joiden pintaa nuolaisemalla huomasi, että ne olivat täysin suolaisia :)

 

Sekä krokotiili- että lepakkoluola olivat mielestäni näkemisen arvoisia: krokotiililuola oli erittäin matala luola joen yllä, ja pääsimme alittamaan sen juuri ja juuri. Sisällä luolan katossa roikkui kymmenittäin lepakoita. Hyönteisiä ei siellä näkynyt yhtään, sattuneesta syystä :) En sitten tiedä, mistä krokotiililuola on saanut nimensä, lieneekö sen matalasta korkeudesta? (Ainoastaan litteä eläin, kuten krokotiili voi alittaa…) Nousuveden ollessa korkeimmillaan luolan alittaminen veneellä on mahdotonta.

 

Lepakkoluolan alitimme kävellen. Tämä luonnonmuodostelma oli todella kaunis, tosin sen kauneutta pystyi ihailemaan ainoastaan ulkoa käsin. Sisälle astellessa oli nimittäin salamavalon käyttö kielletty (häiritsee lepakoita) ja luolan pimeydessä taskulamppujen valossa ei juuri ympäristöä katseltu. Bongasimme katosta kuitenkin kymmeniä lepakoita, jotka edustivat kahta lajia: Insect Bat ja Fruit Bat.

 

Luolien ihailun jälkeen suuntasimme merikotkien bongauspaikalle. Venekuskit nakkaavat veteen ilmeisesti jonkin sortin sapuskaa, joka houkuttelee paikalle kymmenittäin kotkia. Näin totisesti tapahtui! Emme nähneet vedessä lilluvan ruokaa ollenkaan (eikä oma oppaamme sinne mitään heittänyt), mutta kotkia lenteli joka puolella. Harmi kyllä kameramme zoomi ja tarkkuus ei ihan riittänyt täydellisiin kuviin näistä upeista kohteista :/ Kokemus oli silti hieno, en ole koskaan nähnyt näin isoja lintuja niin läheltä (eläintarha/lintupuisto -kokemuksia ei lasketa!) ja lintujen lentotaitojen esittely oli hurmaavaa katseltavaa :) Langkawi on muuten saanut nimensä näistä kotkista, sillä Langkawi tarkoittaa suomeksi punaruskeaa kotkaa. Kotkien syöttöpaikalla bongasimme merikotkien lisäksi myös kalakotkia.

Kotkien jälkeen vuorossa oli Fish Farm, kalankasvatustila. Kyseinen farmi kellui veden pinnalla, ja kalojen altaat oli eristetty muusta vedestä verkoilla. Altaat olivat varsin pieniä, mutta toisaalta kalat eivät paljon paremmasta tiedä: ne kun ovat kasvaneet altaassa poikasesta saakka. Farmilla saimme syöttää kaloja ihan kädestä pitäen. Tuli koskettua myös jättimäistä rauskua (Sting Ray), joka ahnaasti nappasi koko käden suuhunsa välipalaa havitellessaan :) Tuntui limaiselta!

 

Lounas järjestettiin eräällä toisella kalafarmilla, jonka yhteydessä oli veden pinnalla kelluva pikkuravintola. Ruoka ei ollut mitenkään erikoista (paistettua riisiä malesialaisittain), mutta kelpasi nälkäisille retkeläisille! Matkan viimeinen pysäkki (Island drop) olikin sitten lähtösatamassa, tosin hiekkarannan puolella. Saimme hengailla rannalla noin puolisen tuntia ennen takaisin paluuta hotellille.

Lisätietoa Magrove Toureista:

http://www.langkawimangrovetours.com/

Langkawi

Torstaina 16.12. osallistuimme Udayana Universityn päätöstilaisuuteen, jossa meille jaettiin todistus osallistumisestamme BIPAS -ohjelmaan. Varsinaiset opintorekisteriotteet meille lähetetään vasta jälkikäteen Suomeen.

Päätöstilaisuuden jälkeen suuri osa opiskelijoista suuntasi villoihinsa valmistautumaan erinäisiin jäähyväisbileisiin, kukin omien ystäviensä luokse. Minä ja Anssi sen sijaan vetäydyimme omaan villaamme pakkaamaan ja nukkumaan, sillä lentomme kohti Langkawia, Malesiaa, lähti jo aamukuudelta. Laittoman aikainen herätys takana!

Perille Langkawille saavuimme perjantai iltapäivällä noin kolmen aikaan. Taksi lentokentältä Pantai Cenang -nimisellä alueella sijaitsevalle Nadias Inn -hotellille kustansi 18 RM. Taksihinnat ovat Langkawilla kiinteitä, eikä takseissa ole lainkaan mittareita. Isommissa ostoskeskuksissa ja lentokentän aulassa on ns. taksikioski, josta voi varata ja maksaa taksimatkan. Taksin nappaaminen kadun varrelta onnistuu toki yhtä hyvin!

Ensimmäinen iltamme kului pitkälti alueeseen tutustuessa. Sää ei varsinaisesti ollut puolellamme: ilma oli todella harmaa ja välillä satoi todella rankasti! Esimerkiksi lentokentälle saapuessamme jouduimme kerran keskeyttämään laskeutumisen (lentokone vetikin yllättäen takaisin ylös) huonon säätilanteen vuoksi. Hetken lentokentän yllä kaarreltuamme pääsimme kuitenkin laskeutumaan turvallisesti.

Sää ei itse asiassa suosinut meitä kuin viimeisenä päivänämme, joten tekemisiä oli hiukan vaikea suunnitella: retkille osallistuminen kun ei varsinaisesti houkutellut kaatosateessa… Onnistuimme kuitenkin nauttimaan Langkawista melko hyvin ja viikon kokemussaldoon ehti kertyä Geoforest Tour, Cable Car, Telaga Tujuh -vesiputous sekä Island Hopping. Kirjoitan näistä tarkemmin erikseen!

Lisäksi kiertelimme ostoskeskuksia ja kävimme kylpylähoidoissa. Ainut, mitä olimme suunnitelleet ja mikä jäi välistä, oli vierailumme Thaimaan Koh Lipen saarelle, sillä epävakaiden säiden vuoksi emme malttaneet maksaa yli 200 ringettiä lauttamatkasta ja noin kuuden tunnin oleilusta saarella, jonka aktiviteetteihin kuului lähinnä snorklaus, uinti ja auringosta nauttiminen.

Meillä oli myös tarkoitus käydä sukeltamassa, mutta sateiden aiheuttama vesien sumeus sekä kolmen suosituimman ( = parhaimman) sukelluskohteen hetkellinen suljettuna olo johtivat sukelluksen poisjääntiin. Suosituimmat sukelluskohteet ovat suljettuna vielä jonkun aikaa, jotta niiden ekosysteemi ehtii kunnolla toipua massaturismista.

Nadias Inn

Ferry to Koh Lipe (kiinnostuneille)

---

Taksimatkojen hintoja:

Pantai Cenang - Kuah Town 24 RM
Pantai Cenang - Cable Car/Telaga Tujuh Waterfall 26 RM
Pantai Cenang - Airport 18 RM
Cable Car - Langkawi Fall 30 RM

Alueiden sisäinen liikkuminen 8 RM 

---

Lähes kaikki, mitä tahtoo Langkawista tietää:

http://www.langkawi-info.com/

Balilaisesta liikennekulttuurista

Balin liikennekulttuurista onkin ollut jo jonkin verran puhetta, mutta ajattelin kertoa siitä hiukan lisää.

---

Ruuhka-aika alkaa noin kahdeksan aikaan aamulla ja helpottaa yhden aikaan iltapäivällä. Seuraava ruuhka ajoittuu yleensä iltaneljään, jolloin työmatkalaiset alkavat palata kotiin. Toisaalta liikenne kärsii satunnaisista epäsäännöllisyyksistä: ruuhka voi olla hyvin yllättäväänkin aikaan ja esimerkiksi vesisade vain pahentaa sitä :) Sateella autoja on liikkeellä enemmän.

Ruuhka-käsite on täällä hiukan erilainen kuin Suomessa. Se ei tarkoita pitkää, siistiä autojonoa, vaan autojen ja skoottereiden valtamerta. Liikennevalottomat risteykset saattavat olla täysin tukossa, ja autoilla saattaa kestää todella pitkään päästä läpi. Liikennevaloissa kaksikaistaisella tiellä saattaa olla rinnakkain 3 autoa sekä lukuisia skoottereita ja tienpientareita sekä jalkakäytäviä käytetään armotta hyväksi. Ruuhkatilanteissa skootteri on erittäin kätevä ja hyödyllinen kulkupeli: sillä pääsee parhaimmassa tapauksessa pujottelemaan muutaman sadan metrin autojonon ohitse jonon ensimmäiseksi.

Alkuun emme uskaltaneet käyttää jalkakäytäviä hyväksemme (vaikka paikalliset hienosti esimerkkiä näyttivätkin), mutta muutaman viikon ajelun jälkeen kapeat tiet, jonossa seisominen ja hidas eteneminen alkoivat pänniä toden teolla. Ei muuta kuin nopea vilkaisu poliisien ja jalankulkijoiden varalta ja menoksi! Mitenköhän sitä koskaan enää oppii Suomen kärsivälliseen liikennekulttuuriin? Esimerkiksi Singaporessa taksissa istuessakin teki mieli tuhahdella ääneen kuskille tyyliin "HMPH. Tuohon mahtuu vielä ihan hyvin!" Balilla jokainen sentti - kirjaimellisesti - käytetään hyväksi, ja tämä johtaakin usein kulkupelin sivupeilien kolahduksiin.

Päiväsaikaan ei käytetä valoja. Joskus ohitustilanteissa niitä kuitenkin väläytetään vastaantulijoille, jotta nämä tietävät väistää tien vasempaan reunaan. Erityisesti skootterit ohittelevat autoja/muita skoottereita vastaantulijoista huolimatta. Tielle kun mahtuu rinnakkain useampi menopeli ;)

Tööttäily on tuttu ääni Balin liikenteessä. Se on useimmiten varoitusmerkki, ei aggressiivista haistattelua. Esimerkiksi jyrkkään mutkaan ajettaessa yleensä töötätään kerran varoituksena mutkan takaa tuleville. Mikäli joku nukkuu liikennevaloissa, torvien kuoro ilmoittaa varmasti punaisen vaihtumisesta vihreäksi. Sanoisin, että tööttäys voidaan aina tulkita joksikin seuraavista lausahduksista:

Varo! Herää! Väistä! Liiku! Huomaan sinut! Huomaatko minut? Haista @#&%#!

Risteykseen tullessa saa kääntyä vasemmalle siitä huolimatta, että punainen valo palaa: valo kun koskee ainoastaan suoraan ajavia ja oikealle kääntyviä. Eräs tuttavamme sai kerran jopa sakot, koska oli kääntymässä vasemmalle, mutta liikennevalon ollessa punainen pysähtyi 8) Useimmiten vasemmalle kääntyvät joutuvat kuitenkin odottamaan jonon mukana, sillä kääntyminen ei välttämättä ole mahdollista ennen koko edessä olevan massan liikkeelle lähtemistä. Mikäli risteyksessä palaa punainen nuolivalo, sitä tulee noudattaa.

Jos liikennevalottomassa risteyksestä haluaa kääntyä oikealle, on oikeastaan pakko vain vähitellen hivuttautua tielle. Pahimmassa ruuhkassa on turha odottaa, että auto/skootterijonoon tulee sopiva aukko: tielle siirrytään sentti kerrallaan, kunnes oikealta tulevien on kertakaikkiaan pakko pysähtyä. (Alkuun he nimittäin vain kiertävät sinut, eivät pysähdy :) )

Vaikka tänne saapuessamme ajattelimmekin liikenteen olevan aivan hullua, siihen tottui nopeasti. Nykyään emme jännitä ruuhkaisia katuja ja liikenteen seassa kulkeminen on helppoa kuin mikä! Ilman kypärää sinne ei kyllä lähde: liikenneturvallisuus kun ei aina ole kiinni ainoastaan omista ajotaidoista :)

Perth

Matka Perthiin starttasi perjantaina 3.12. klo 9:00 vajaan neljän tunnin lennolla. Lentokentälle saapuessamme koimme pienen shokin lämpötilan kanssa, ulkona kun oli vain noin 24 astetta lämmintä! Lisäksi tuuli oli Balista poiketen kuiva ja viileä, ei kostea ja lämmin.

---

Mikäli joku on katsonut televisiosta Australian rajalla -sarjaa, on ehkä parasta mainita, että turvatoimet olivat kuin olivatkin sarjan mukaisesti erittäin tarkasti ja huolellisesti toteutetut. Käsimatkatavaramme tutkittiin ensin Balin kentällä ja Australiaan saavuttuamme vielä uudelleen. Ruumassa olleita tavaroita meillä ei ollut, mutta niitä varten tarkastuspisteessä oli läpivalaisulaite, joten en usko, että ihan jokaista matkalaukkua tutkitaan avaamalla ne.. Käsimatkatavarat sen sijaan käytiin läpi näin. Takaisin Balille lähtiessämme jouduimme metallinpaljastimen läpi kävelyn lisäksi vielä tarkistukseen, jossa virkailijat tunnustelivat käsin vaatteidemme päältä, ettei kiellettyjä esineitä varmasti ole mukana. Täytyy myöntää, että hiukan pisti jännittämään tilanne, jossa virkailijat vetivät kumihanskat käteen ja osoittivat tulemaan luokseen… 8)

Mainittakoon vielä se, että Suomen kansalainen ei tarvitse lyhyttä lomamatkaa varten viisumia, mutta hänen on tehtävä sähköinen eVisitor -hakemus, joka on vastaava kuin Yhdysvaltoihin matkustavilta vaadittava ESTA -matkustuslupa. Hakemus tulisi tehdä noin kaksi viikkoa ennen lähtöä.

eVisitor

---

 

Lentokentältä pääsimme Airport Shuttle -bussilla kätevästi suoraan hostellimme ovelle - kirjaimellisesti. Yhdensuuntainen matka kustansi 18 AUD/hlö. Hostellista olimme varanneet Private Ensuiten hintaan 250 €/4 yötä. KALLISTA! Dormit olisivat olleet hiukan halvempia, mutta maksoimme mielummin hiukan enemmän omasta huoneesta. Hostelli (Governer Robinssons) itsessään oli erittäin viihtyisä ja mukavan rauhallisella alueella, kuitenkin vain 15 minuutin kävelymatkan päässä kaupungin keskustasta ja ostosmahdollisuuksista.

Päivät kuluivat pitkälti kaupunkiin tutustuen ja pieniä ostoksia tehdessä. Nautimme myös Piccadilly -elokuvateatterin annista ja kävimme katsomassa neljä elokuvaa, muun muassa Due Daten ja Jackass 3D:n. Lyyran ISIC -kortilla sai elokuvalipun opiskelijahintaan 13 AUD, kun se normaalisti olisi ollut 16 AUD. Jackass tosin 14 AUD, sillä kyseessä oli 3D-elokuva.

Governer Robinssons Hostel

Perth Airport - City Shuttle

Piccadilly Cinema

---

Elokuvien ja shoppailun lisäksi tutustuimme Kings Park -puistoon ja Perth Zoohon. Kings Park oli todella kaunis ja iso puisto, josta oli upeat näkymät kaupungin keskustaan. Lenkkeilijälle siellä riitti polkuja vaikka muille jaettavaksi :) Perth Zoohon pääsi kätevästi satamasta lautalla hintaan 1,70 AUD/suunta/hlö. Tarhaan tutustuminen (sis. pääsy 21 AUD) jäi kuitenkin melko pinnalliseksi, sillä Anssi tuli hiukan kipeäksi retken aikana.

Liikkuminen Perthissä oli todella helppoa ja edullista. Matkat oli niiden lyhyyden vuoksi helppo taittaa kävellen, mutta mikäli laiskotti, oli mahdollista hypätä ilmaiseen Transperth -bussiin. Ilmaisia linjoja oli kolme: Red Cat, Blue Cat ja Yellow Cat. Punainen linja kulki kaupungin ympäri länsi-itä -suunnassa ja sininen linja pohjois-etelä -suunnassa. Keltainen linja kulki jälleen länsi-itä -suunnassa, mutta hiukan kauempana keskustasta kuin punainen linja. Pysäkkejä näkyi joka puolella ja niihin oli merkitty bussien reitit selkeästi.

Kings Park

Perth Zoo

Transperth

---

Kaikenkaikkiaan Perth oli todella viihtyisä ja kotoisa paikka. Kaupunkikuva muistutti pitkälti mitä tahansa suomalaista kaupunkia, ja jopa lämpötila oli Suomen oloihin sopiva. Tai no, sopiva ja sopiva.. minä kyllä kaipasin Balin lämpöön! Perthissä piti pukeutua farkkuihin ja pitkähihaiseen, ja silti oli kylmä, jos asteli varjossa ja vähänkin tuuli. Olen kyllä sata ja kymmenen prosenttisesti trooppisen ilmaston ystävä: mikä on sen ihanempaa, kuin että voi yölläkin astella ulos shortseissa ja topissa, eikä siltikään ole kylmä?! 8) Jos Balilla johonkin on kyllästynyt, niin ruokaan ja asioiden satunnaiseen toimimattomuuteen. Kylmyyttä (tai edes viileyttä) en kyllä ikävöi.

Ruokaan kyllästymisestä puheen ollen, koin Perthissä maailman ihanimman makuelämyksen sitten muutamaan kuukauteen: kaupasta ostettu valmis purkkilihakeitto! Ah sitä nautintoa... Tölkki auki, annos lautaselle, lautanen mikroon ja VOILÀ! Tarjoillaan tuoreen patongin kera. Vielä kun olisi kaupasta löytynyt maustekurkkuja (siis niitä OIKEITA maustekurkkuja, niitä joita nostetaan pihdeillä isoista tölkeistä markettien hedelmä/vihanneshyllyjen läheltä), olisin ollut valmis jäämään Perthiin loppuiäkseni.

No, en ehkä Perthiin, mutta Australiaan yleensä :) Perth on vähän liian eristäytynyt muista isommista kaupungeista, mutta ajatus Australian itärannikolle muuttamisesta ei olisi minulle lainkaan hassumpi vaihtoehto. Näinkin lyhyen ja suppean kokemuksen perusteella tuntuu, että asiat toimivat, ympäristö on melko kotoisa ja kielikin sujuu. Mii laik!

Täytyy ehdottomasti ainakin käydä Australiassa myöhemminkin :) Perth oli sen verran pieni paikka ja budjettimme turhan tiukka, että viisi päivää siellä tuntui vähän liian pitkältä ajalta. Tuntui, ettei oikein meinannut keksiä enää mitään tekemistä viimeisille päiville. Toki, jos budjetti olisi antanut periksi, olisi ollut mahdollista tehdä vaikka mitä! Esimerkiksi vierailu Rotnest Islandilla ja siellä pyöräily olisi kiinnostanut.

---

Kun tuolla alussa oli puhetta Australian lentokenttäkäytännöistä, niin voisin tässä lopuksi vielä mainita sen, että Balilta lähdettäessä on aina maksettava lentokenttämaksu. Jättäkää siis lähtiessänne sen verran rupioita taskun pohjalle, ettei tarvitse enää viimehetkillä lähteä metsästämään automaattia.

Kansainvälisille lennoille lähdettäessä maksu on 150 000 IDR, kotimaisilla lennoilla 30 000 IDR. (Voivat muuttua!)

Tulamben & USS Liberty Wreck

Viime sunnuntaina lähdimme Michaelin opastuksella sukellusretkelle Tulambeniin USS Liberty -hylylle. Hintaa kahdelle sukellukselle varusteineen ja kuljetuksineen kertyi noin 50 e/hlö, ei paha :) Etenkin, kun hintaan sisältyi myös valokuvat ja videot sukellukselta.

Hylky oli todellakin näkemisen arvoinen! Se sijaitse aivan rannan tuntumassa, joten sukelluksille lähdimme yksinkertaisesti kävelemällä varusteet päällä veteen. Muutaman metrin sukeltamisen jälkeen eteemme avautui todella kaunis näky koralleineen ja kymmenine värikkäine kaloineen :) Täällä näimme ensimmäisen kerran myös pehmeää korallia, sillä aikaisimmilla sukellus- ja snorklauspaikoilla olemme törmänneet ainoastaan kovaan koralliin.

Sukellukset Tulambenissa olivat erilaisia myös siinä suhteessa, että veden alla törmäsimme moniin muihin sukeltajiin sekä vapaasukeltajiin. Osa hylystä oli nimittäin niin matalalla, että snorklaajat kävivät välillä veden alla ihan nenämme edessä :)

Vedenalaisista bongauksista merkittävimmät olivat reilun metrin mittainen Barracuda (tuli ihan viereemme!), Grouperfish ja ainakin muutaman sadan yksilön lauma Jack -kaloja. Kyseisten yksilöiden virallinen nimi ei ole täysin selvillä, mutta ainakin paikalliset kutsuvat niitä Jackeiksi. Ne muistuttavat paljon tonnikalaa, mutta ovat paljon pienempiä. Näin suuren kalalauman läpi uiminen oli kieltämättä uskomaton kokemus!

---

Huomenna lähdemme Anssin kanssa kohti Australiaa ja Perthiä :) Uusi maanosa valloitettavana siis.