Balilaisesta kulttuurista

Bali on pieni saari, mutta sillä on erittäin rikas kulttuuri. Esimerkiksi pääuskonto (hindulaisuus) on vahvasti esillä jokapäiväisessä elämässä vaatteiden, temppeleiden, seremonioiden ja uhrilahjojen muodossa.

Uhrilahjoja, esimerkiksi pieniä palmun ja banaanipuun lehdistä askarreltuja laatikoita, näkee usein kauppojen ja talojen oviaukoilla, temppeleiden porteilla ja niiden sisäpuolella, rannoilla jne. Laatikot täytetään muun muassa kukilla ja suitsukkeilla, mutta joskus niissä näkyy olevan myös erilaisia makeisia.

Uhrilahjojen sijoitus kertoo siitä, mihin tarkoitukseen ne on annettu: alimmalla tasolla (maa) olevat lahjat ovat demoneille (lepyttely), keskitasolle sijoitetut lahjat esi-isille ja ylimmälle tasolle sijoitetut lahjat jumalille. Koirat ovat jonkinlaisia demonien ilmentymiä, joten kun koirat astelevat maantasolla olevien uhrilahjojen kimppuun (kuljettavat niitä suussaan, syövät niiden sisältämät herkut jne), demonien katsotaan olevan lepytettyjä.

 

---

Kehon kieli on esillä esimerkiksi tervehdittäessä. Kun balilainen tervehtii, hän asettaa kädet yhteen rintakehän kohdalle. Tätä näkee esimerkiksi kauppojen kassalla, jossa kassaneidit ja -pojat hymyilevät ja tervehtivät jokaista asiakasta :) Rukoillessa esi-isiä kädet asetetaan yhteen samoin kuin edellä, mutta ne pidetään nenän kohdalla. Jumalia rukoillessa tapahtuu samoin, mutta tällöin kädet ovat pään yläpuolella.

Tervehdys

Rukous esi-isille

Rukous jumalille

---

Temppeleitä on lähes joka puolella, niitä on erikokoisia ja erinäköisiä. Niissä järjestetään usein seremonioita, ja olemmekin muutamaan otteeseen jumittuneet ruuhkaan seremoniakulkueiden vuoksi. Kulkueissa näkee esimerkiksi naisia kantamassa isoja hedelmä/koristekoreja (uhrilahjoja) päänsä päällä tai miehiä kantamassa Cremation Toweria, "tuhkaustornia". Kun balilainen kuolee, tämän ruumis poltetaan ja tuhkat sirotellaan mereen tarpeeksi kauas rannasta, jotta ne eivät huuhtoudu takaisin maihin. Polttohautaus on erittäin kallista, joten joskus ruumiit haudataan väliaikaisesti maahan ja poltetaan myöhemmin seremoniassa yhdessä muutaman muun ruumiin kanssa. Balilaisen henki ei pääse jatkamaan vaellustaan ennen polttohautausta.

Cremation Tower

Balinese Ceremony

---

Balilainen tapa lasten nimeämiseksi on kerrassaan huvittava, tosin se kärsii mielikuvituksen puutteesta. Nimeämisjärjestys on seuraavanlainen: 1. lapsi on Wayan, 2. lapsi Made, 3. lapsi Nyoman ja 4. lapsi Ketut. Tyttöjen nimen eteen lisätään alkuliite Ni ja poikien nimeen liite I. Nimen loppuosa on sitten enemmän henkilökohtainen. Esimerkiksi omassa perheessäni oma nimeni olisi Ni Wayan Annariina, pikkuveljeni I Made Petteri ja pikkusiskoni Ni Nyoman Miisa.

Edellä kuvailtu nimeämissysteemi johtaa poikkeuksetta ongelmiin, mikäli kutsut kadulla paikallista ystävääsi tämän etunimellä. Huutaessasi "Wayyyyyaaaaaan!" vähintään kymmenen balilaista kääntyy puoleesi kysyäkseen, mitä asiaa sinulla on :) Onkin hyvin normaalia käyttää jokaisen henkilökohtaista nimen osaa, tosin etunimen käyttö on ihan yhtä yleistä. Wayan, Made, Nyoman ja Ketut ovat nimenomaan balilaisia nimiä, eivät yleisesti indonesialaisia nimiä.

Mainittakoon nimistä vielä tämä: aikoinaan oli hyvin yleistä, että balilaisessa perheessä on enemmän kuin neljä lasta. Tämä ei kuitenkaan estänyt perinteisten nimien käyttöä, sillä tällaisessa tapauksessa "lista" vain aloitettiin alusta. Siis 5. lapsi on jälleen Wayan, 6. lapsi jälleen Made, 7. lapsi jälleen Nyoman jne :)

---

Suomeen verrattuna asiat hoituvat - jos hoituvat - Balilla usein vaikeimman kautta. Mikään ei useimmiten toimi täydellisesti (tai edes lähes täydellisesti), ja tämä saattaa hermostuttaa meitä hyvään tottuneita suomalaisia. Asenne ratkaisee, ja balilaisittain hymyilemällä selviää tilanteesta kuin tilanteesta paremmin mielin! Esimerkkinä mainittakoon vaikkapa Roosan ja Annan kokemus Balille saapumisesta: kun oli aika käyttää hotellihuoneen vessaa, kävi ilmi, että vessapaperi puuttuu. Kysyessä asiasta hotellin vastaanotosta, vastaus tuli leveästi hymyillen "Nooooo, sorry, we don't have toilet paper" :) Myöhemmin tytöt huomasivat, että huoneesta puuttuivat myös pyyhkeet, ja vastaanoton vastaus oli sama (leveän hymyn kera): "Nooooo, sorry, we don't have towels". Mitäpä siihen sitten enää vastaan sanomaan? :)

---

Kauppoja löytyy joka lähtöön, ja katukauppojen tapakulttuuriin kuuluu ehdottomasti tinkiminen. Kuten kaikissa muissakin tinkimiskulttuureissa, myös täällä juuri sinä saat parhaan tarjouksen, toisin sanoen "Special price just for you my friend". Tähän ei kannata langeta, sillä tämä special price ei juuri koskaan ole todella spesiaali :) Päivän ensimmäinen myyty tuote tuottaa myyjälle kauppaonnea, joten usein kuulee kaupattavan tuotteita "hyvään" hintaan "to bring me luck".

Myyjän ilmoittamaan ensimmäiseen hintaan kannattaa vastata voimakkaasti eleillen "Oooooh, mahal! [kallis]" Hyvä nyrkkisääntö tinkimisen aloittamiselle on, että hinta kannattaa tiputtaa aina vähintään puoleen alkuperäisestä ja lähteä siitä sitten vähitellen ylös päin.

---

Tässä nyt kaikki tällä kertaa.. ehkä kirjoittelen täkäläisistä tavoista myöhemmin lisää, mikäli jotain tulee mieleen :)

Gili Islands

 

Perjantaina 19.11. herätyskellomme soi klo 05:40. Tarkoituksemme oli lähteä kohti Lombokin hallintoalueeseen kuuluvia Gilin saaria, tarkemmin ottaen Gili Trawangania. Olimme varanneet matkan (600 000 IDR) eräältä kadun varrelta löytämältämme Tourist Information -kojulta. Tällaisia kojuja on joka puolella, ja ne myyvät erilaisia retkiä aina Gilin saarista elefanttisafareihin ja koskenlaskuun. Huom. hinnat tingittävissä: esitteiden mukainen hinta matkallemme on 1 200 000 IDR ;)

Kyytimme olisi pitänyt saapua aikavälillä 06:30-06:45, mutta odottelimme villamme edessä vielä klo 07:10. Onneksi kyyti kuitenkin lopulta saapui, ja hurjastelu kohti Padang Bain satamaa alkoi. Matkaan, johon normaalisti kuluu aikaa n. 2,5 tuntia kului nyt 1,5 tuntia! Perille saavuttuamme kuskimme repäisikin aiheeseen sopivan moton: "Fast on the boat, fast on the road". No, selvisimme ehjinä perille, joten se on pääasia :)

Wahana -firman Speed Boat Gili Trawanganille kesti noin 1,5 tuntia. Matka taittui varsin mallikkaasti, tosin lähdimme noin 20 minuuttia myöhässä. Veneessä ei myöskään ollut täyttä ilmastointia, vaikka näin esitteessä luvattiinkin. Mikäli siellä oli ilmastointi, se ei ainakaan ollut päällä… Onneksi ikkunat olivat auki ja viileä merituuli pääsi sisään.

Gili Islands

---

1. päivä

Trawanganilta löysimme majapaikan Emalia Homestaysta (ihan sataman lähellä) hintaan 110 000 IDR/yö. Huone oli kohtalaisen siisti, mutta tuuletin olisi voinut olla isompi! Ensimmäinen yö oli yhtä tuskaa, sillä sisällä tuntui olevan huomattavasti kuumempi ilma kuin ulkona. Onneksi mitään ötököitä (torakoita tai hyttysiä) ei näkynyt.

Ensimmäisen päivän saarella vietimme lähinnä rannalla makoillessa sekä paikkaan tutustuen. Gilin saarilla ei ole autoja tai skoottereita: matkat taittuvat kätevästi joko hevosvaljakolla tai polkupyörällä :) Illalla vuokrasimme itsellemme polkupyörät (20 000 IDR/pyörä) ja lähdimme tutkimaan saarta vähän satamaa kauemmaksi. Pyörät olivat melkoisia romukasoja, mutta pääsi niillä sentään eteenpäin. Hevoskyytien hinnoista en osaa kertoa mitään, sillä emme kokeilleet niitä. Osa hevosista oli kohtuullisen hyväkuntoisia, osa taas ei. Itse en ainakaan tukisi hevoskuskia, joka ei huolehdi "työntekijästään" kunnolla!

---

2. päivä

Toiseksi päiväksi varasimme snorklausretken (75 000 IDR, sis. maski + snorkkeli, räpylät lisähintaan 15 000 IDR), jonka aikana pääsimme tutustumaan kolmeen eri snorklauspaikkaan. Yksi paikoista oli tunnettu merikilpikonnistaan, ja onnistuimmekin bongaamaan ainakin 5 yksilöä :) Kilpikonnat hengailivat valitettavasti melko syvällä, joten niistä ei onnistunut saamaan kovin hyviä kuvia pinnalta käsin. Oppaanamme toimiva nuori mies tekikin meille upean palveluksen ja sukelsi kameramme kera ottamaan eräästä kilpikonnasta pari todella hienoa kuvaa :)

 

Snorklausretken puolivälissä pysähdyimme lounaalle Gili Airin saarelle. Saaren vieressä olisi pitänyt olla myös neljäs snorklauspiste, mutta kovan tuulen ( -> iso aallokko) vuoksi jouduimme jättämään sen väliin. Retki toteutettiin muuten lasipohjaisella veneellä, joten pystyimme nauttimaan vedenalaisista maisemista myös veneestä käsin :)

Illalla menimme syömään Beautiful Life -ravintolaan, joka toimi samalla myös elokuvateatterina. Saimme syödä mukaviin tyynyihin nojaillen ja Inception -elokuvaa katsellen :) Ravintolassa pyörii illan aikana aina 2 elokuvaa, ensimmäinen noin klo 18-19 ja toinen 20-21. Elokuvavalikoimakin koostui melko uusista elokuvista.

 

Vastapäätä Beautiful Lifea oli useita gazeboja, joissa jokaisessa oli oma TV ja dvd-soitin. Asiakkailla oli mahdollisuus vuokrata oma yksityinen "olohuone" ja katsoa valitsemaansa elokuvaa, mikäli tilasi ruokaa ja juomaa vähintään 30 000 IDR edestä :)

---

3. päivä

Kolmantena päivänä päätimme lähteä käymään Gili Menon saarella. Trawanganin Tourist Information -kojut myyvät lippuja ns. Island Hoppingiin, eli "saarihyppelyyn". Lipun hinta on 50 000 IDR/hlö/meno-paluu, ja sillä pääsee joko Gili Menolle tai Gili Airille. Vene lähti klo 9:30 ja saapui Menon satamaan 20 minuuttia myöhemmin. Menolla lähdimme kävelemään pitkin kapeita rantakatuja ja päädyimme kauniille ja hiljaiselle rannalle ottamaan aurinkoa.

 

Meitä harmitti toden teolla, kun emme onnistuneet löytämään snorklausvälineitä vuokrattavaksi! Joka toisen kojun kohdalla kyllä mainostettiin niitä, mutta asiasta kysellessä niitä ei ollutkaan saatavilla. Ilman maskia ei uskaltanut rannasta kovin pitkälle lähteä, bongasimme nimittäin jo metrin päästä rantaviivasta merisiilen! Ei tehnyt mieli lähteä uimaan kauemmaksi, ellei tiennyt, mitä alapuolella oli... Vaikka pohjaan ei koskisikaan. Snorklaamaan haluavien kannattaakin vuokrata välineet jo Trawanganilta, sillä siellä niitä on saatavilla n. 10 metrin välein rantakadulla :)

Kun sitten viimein onnistuimme vuokraamaan snorklausvälineet (35 000 IDR/koko setti), alkoi sataa ja tuulla niin kovasti, että vesi oli sumeaa ja snorklaus kaikkea muuta kuin nautinnollista :( Loppuajan tapoimme sitten aikaa rannan tuntumassa gazebossa kuumaa teetä siemaillen, kunnes paluukyyti Trawanganille lähti klo 15:20. Gili Meno oli todella kaunis saari, mutta samalla melkoinen tuppukylä (jopa Trawanganiin verrattuna). Mielestämme teimme oikean ratkaisun päättäessämme majoittua Trawanganille ja kulkea sieltä käsin muilla saarilla.

Illalla kävimme taas syömässä ja katsomassa elokuvaa Beautiful Lifessa. Vuorossa oli Julia Robertsin "Eat Pray Love", joka on osin kuvattu Balilla :) Itse elokuva ei kohahduttanut, mutta oli mukava nähdä tuttuja maisemia ja ajatella, että "Minäpä olen käynyt tuolla!"

Eat Pray Love

---

4. päivä

Neljäntenä päivänä koitti paluun aika. Kävimme aamupalalla ja lähdimme rantaan odottelemaan Speed Boatimme saapumista. Tällä kertaa lähdimme noin 35 minuuttia myöhässä aikataulusta, mutta eipä meillä ollut kiire.. Välillä kyllä kaipaa sitä täsmällisyyttä ja asioiden toimivuutta, mitä meillä koti-Suomessa on. Toisaalta, en olettanutkaan, että Balin kaltaisessa kohteessa kaikki toimisi kuin unelma: kaikki on pitkälti asenteesta kiinni :)

 ---

Lääkärit kuulemma suosittelevat Gileille varmuuden vuoksi malaria-lääkitystä, mutta otimme riskin ja lähdimme reissuun ilman. Lääkitystä kun pitäisi jatkaa vielä muutama viikko reissun jälkeenkin, ja mahdolliset sivuoireet saattavat aiheuttaa esimerkiksi ahdistusta. Tämä puolestaan taas saattaa tuottaa ongelmia sukeltaessa ("ahtaanpaikan kammo" veden ympäröimänä), ja olemme lähdössä sukellusretkelle Tulambeniin ensi viikonloppuna.

Tulambenin rannan lähettyvillä sijaitsee Balin Agung -tulivuorenpurkauksen (1963) vuoksi uponnut USS Liberty -hylky, joka on nykypäivänä täysin korallin peitossa. Kohde on kuulemma kaunis sukelluskohde, joten täytyyhän se mennä tarkistamaan :) Hylky on osittain melko matalassa vedessä, joten paikassa on nähtävää myös snorklaajille.

Lähdemme retkelle sukelluskurssimme ohjaajan kanssa, joten saamme toivottavasti kokemuksesta hyvää kuvamateriaalia :)

USS Liberty Wreck

Diving at shipwreck of the USS Liberty

---

Malaria-lääkityksestä voisin sanoa vielä sen verran, että se on täällä todella halpaa. Eräät ohjelmamme tytöistä olivat hankkineet lääkityksen Gilejä varten, ja kuuri maksoi alle euron :) Yksi tytöistä oli ostanut saman kuurin suomesta huomattavasti kalliimmalla, muistaakseni noin 30 eurolla! Eli mikäli kuurin päättää ottaa, kannattaa se ottaa vasta täältä Balilta, ei Suomesta käsin...

Nusa Lembongan / Nusa Dua / Uluwatu, Padang Padang & Dreamland Beach

Viimeisen viikon aikana olemme olleet melko aktiivisia ja tutustuneet muutamiin itsellemme uusiin paikkoihin Balilla.

Uluwatu

 

 ---

Nusa Lembongan

Perjantaina 12.11. heräsimme varhain ja suuntasimme kohti Sanurissa sijaitsevaa rantaa, josta lähtee joka aamu n. kello 8:00 Public Boat Nusa Lembonganin saarelle. Kyyti maksoi 60 000 IDR (yhteen suuntaan), ja matka kesti noin tunnin verran. Veneen kannella oli mukava loikoilla ja nauttia aamuauringosta :)

Perille saavuttuamme etsimme itsellemme sopivan majapaikan, joka löytyikin melko nopeasti läheltä rantaa. Maksoimme Seaweed Guesthousen huoneesta 100 000 IDR, eli melko paljon, mutta rakennus oli täysin uusi, kalusteet ja sisustus uusia ja sijainti oli täydellinen. Emme siis lähteneet enää etsimään halvempia vaihtoehtoja, sillä olimme varsin tyytyväisiä näkemäämme :)

Majapaikan löydyttyä oli aika lähteä snorklaamaan. Löysimme itsellemme veneen ja kuskin, joka vei meidät kahdelle eri snorklauspaikalle, Toyapakehiin ja Mangrove Pointille. Hinnaksi tälle mukavalle kuskille ja kolmen tunnin reissulle saimme tingittyä 150 000 IDR/hlö. Tämäkin oli melko kallis hinta, mutta toisaalta saimme kunnollisen veneen ja tarpeeksi aikaa vedessä kellumiseen. Halvemmat vaihtoehdot olisivat olleet hiukan huonommalla veneellä (epämukava kyyti) ja lyhyempiä reissuja.

Toyapakeh oli riutta, joka sijaitsi Nusa Penidan jyrkänteiden reunalla. Paikka oli mukava ja kaunis, kalojakin riitti ihailtavaksi. Ainut tunnelmaa latistava seikka oli, että paikassa oli melko paljon pieniä meduusoja ja jouduimme kokemaan muutamia "nokkosenpistoja". Mangrove Pointilla oli kaunista korallia ja erikoisen näköistä vedenalaista "mangrovea". Virtaus tällä paikalla oli todella voimakas, ja vastavirtaan uidessa voimat ehtyivätkin todella nopeasti.

Snorklauksen jälkeen kävimme syömässä ja tiputtamassa ylimääräiset tavarat majapaikkaamme. Päätimme lähteä kiertelemään ympäri saarta, ja vuokrasimme skootterin 50 000 IDR hintaan. Tiet olivat kerta kaikkiaan kamalassa kunnossa! Katse kun oli pidettävä lähes jatkuvasti tiessä, emmekä siltikään onnistuneet välttämään kaikkia kuoppia ja halkeamia. Maisemien ihailu ajaessa jäi tästä syystä kovin vähäiseksi...

Kävimme parilla Nusa Lembonganin suosituimmista rannoista, Mushroom Baylla (mistäkö lie saanut nimensä ;) ) ja Dreamlandilla. Jälkimmäinen oli erittäin kaunis ranta valkoisine hiekkoineen ja kirkkaine vesineen! Illalla olimme niin väsyneitä, että kävimme vain syömässä rantaravintolassa. Kauniin auringonlaskun jälkeen suuntasimme majapaikkaamme, jossa nukahdimmekin lähes heti :) Aamulla kahdeksan aikaan Public Boat kuljetti meidät taas takaisin Sanurin rantaan.

---

Nusa Dua

Tiistaina 16.11. edessämme oli yliopiston ekskursio Nusa Duaan BTDC:n, eli Bali Tourism Development Centeriin. Udayana University voisi ottaa mallia kyseisen paikan luentosalista: ihana ilmastoitu tila, jossa tuolit olivat upeat, nahkaiset ja pehmeät nojatuolit ;) Hehheh. No, saamme onneksi nauttia ilmastoinnista pääosin yliopistollakin.

BTDC:n jälkeen saimme vierailla vielä Museum Pasificassa, jonne oli kerätty erilaisia taideteoksia lähinnä Baliin liittyen. Taiteilijat itsessään eivät välttämättä olleet alkuperältään Balilaisia, mutta teosten aiheet liittyivät Baliin. Museossa selvisi myös ihmettelemämme miesten pitkien kynsien arvoitus: ennen muinoin pitkät kynnet ovat symboloineet voimaa ja valtaa. Naisten pitkät kynnet taas auttavat tanssiesityksissä, sillä sormenpäitä liikutellessa pitkät kynnet lisäävät niiden huomattavuutta :) Nykypäivänä pitkät kynnet kielivät lähinnä (kuten Sara jo aikaisempaan kirjoitukseeni kommentoikin) siitä, että henkilö ei tee fyysistä työtä, vaan ns. siistimpää ja arvostetumpaa työtä. Museon jälkeen meillä oli vielä nopea mahdollisuus käydä vilkaisemassa Balin jäteveden käsittelylaitosta.

Kun ekskursiomme ohjelma oli ohitse, jäimme Anssin kanssa vielä hiukan kiertelemään Nusa Duaan. Kävimme muun muassa eräällä rannalla, tosin se ei mielestämme ollut mitenkään erikoinen. Vesiurheilumahdollisuuksia oli paljon, joten asiasta kiinnostuneille löytyy kyllä mieluisia vaihtoehtoja. Lisäksi kävimme Bali Collection -ostoskeskuksessa, mutta paikan liikkeet olivat makuumme melko kalliita.

Nusa Dualla oli kaunis ympäristö: esimerkiksi tien varret olivat kauniita puistoalueita ja ne oli hoidettu hyvin. Mikäli kaipaa siistiä ja rauhallista lomakohdetta, Nusa Dua on ehdottomasti Kutaa, Seminyakia ja Kerobokania parempi vaihtoehto. Samalla se tosin on myös paljon kalliimpi…

Museum Pacifika

---

Uluwatu, Padang Padang & Dreamland Beach

Tiistaina 17.11. lähdimme Anssin kanssa ajelemaan jälleen kohti Balin eteläosaa. Ensimmäisenä vierailimme Uluwatun temppelissä (sisäänpääsy 3000 IDR) ja voin sanoa, että maisemat olivat todella upeat! Temppeli on nimittäin rakennettu jyrkänteille meren rantaan. Paikassa oli myös kuulemamme mukaan Balin päällekäyvimpiä apinoita, ja todistimmekin pari hattuvarkautta ja saronkien repimistä. Täällä kannattaa ehdottomasti pitää huoli aurinkolaseistaan ja kameroistaan!

Uluwatun jälkeen lähdimme käymään Padang Padangin rannalla. Rantaan pääsi mielenkiintoisia pikkuportaita pitkin, jotka oli rakennettu kallioseinämän sisään. Hiekka oli valkoista, vesi kirkasta ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, joten kokemus oli todella mukava :) Ranta oli kokonaisuudessaan erittäin kaunis.

Padang Padang

 Padang Padangin jälkeen vuorossa oli Dreamland Beach. Kyseisen rannan sanotaan olevan yksi Balin kauneimmista, mutta mielestäni se on hiukan liioiteltua. Joko odotukseni olivat liian korkealla tai ranta ei todellisuudessa ollutkaan niin erikoinen. Kaunis kyllä, mutta yksi kauneimmista? No jaa… Rannan tunnelmaa pilasi myös ihan sen rantaan rakenteilla oleva iso hotelli.

Ihmettelyä

Tässä parin kuukauden aikana olemme ihmetelleet jos jonkinnäköisiä seikkoja, tässä listattuna muutamia.

---

1. Miksi paikallisilla miehillä on niin pitkät kynnet? Tähän tulee kiinnitettyä huomiota esimerkiksi takseissa, joiden kuskeilla saattaa olla noitamaisen pitkät koukerot sormenpäissä. Yäk.

2. Miksi täkäläinen kaupassakäynti on tehty niin hankalaksi?

a) Kassojen tiskit ovat pienet ja myyjät pakkaavat tavarat sitä mukaa, kun lyövät ne koneelle.

b) Myyjät pakkaavat kaikki raskaat tavarat samaan pussiin, kevyet tavarat samaan jne. Eikö kannattaisi jakaa?

c) Muovipussit ovat niin pieniä ja heikkoja, että yhdellä ostoskerralla pussivarastomme lisääntyy noin kuudella pussilla. Se siitä luonnonsuojelusta…

d) Ostaessa tiettyjä tavaroita, kuten lamppuja, partahöyliä, huulirasvoja tai ihan vain vaatteita tai matkamuistoja saat osaston myyjältä tuotteesta kirjoitetun paperilapun, ja myyjä toimittaa tuotteen kassalle. Kassalle marssittaessa annat paperilapun vuorostaan kassaneidille, jota vastaan saat aikaisemmin valitsemasi tuotteen. Usein käy niin, että seisomme kassalla odottamassa, että tuotteemme tuodaan sinne. Miksi, kun sen olisi voinut kantaa sinne ihan itse??!!

3. Meikäläiset tulevat tänne ja pyrkivät saamaan mahdollisimman kauniin ja kestävän rusketuksen. Täkäläiset haluavat kuitenkin aina vaalentua. Kaupassa pitää olla todella varuillaan ostaessaan kosteusvoiteita ja pesuaineita, sillä suuressa osassa lukee sana "Whitening".

4. Edelliseen liittyen: Jos paikalliset kerran haluavat vaalentaa ihoaan, miksi täällä vaivaudutaan myymään AURINKOVOIDETTA, joka on ihoa valkaisevaa? Hömmm…

5. Miksi Annan (mustat hiukset) vaaleaa juurikasvua - eikä nyt todellakaan mitenkään merkittävästi näkyvää - osoitellaan sormella ja ihmetellään, mutta minun ja Roosan tummaa juurikasvua ei koskaan kyseenalaisteta?

6. Miksi olemme törmänneet muutamaan otteeseen keskellä päivää palaviin katulamppuihin, vaikka sähköstä on täällä pulaa?

---

Eilen pääsimme vihdoin muuttamaan takaisin omaan villaamme. Täytyy myöntää, että tulvasta ei ole jäljellä enää kuin muisto mielen syvyyksissä. Silloin tällön mieleen hiipii hetkellinen ärtymys, mutta äkkiäpä sen täällä unohtaa. Bali tekee tehtävänsä ;)

---

Varasimme muuten sittenkin lennot Perthiin, joten Australiaa ei tarvitse jättää väliin! Saimme joulukuun alkuun (3.-7.12.) lennot n. 190 eurolla, siis huomattavasti edullisemmin kuin nuo reilun 300 euron lennot, jotka aikaisemmin löysimme. Varasimme kahden hengen private suiten (with shared bathroom) Governor Robinsonsin hostellista hintaan 270 e/ 2 hlö. AAAAAAAAAAUTS. Onneksi sain iloisia uutisia verottajalta, joten veronpalautuksia odotellessa...

Governer Robinssons Hostel

Villan vedenpaisumus

Koko viime yön ja tämän aamun olimme lähes taukoamatta kuunnelleet sateen ropinaa ja herätessämme huomasimme siivoajamme nostelevan kenkiämme terassin aidan reunalle. Ihmettelimme tätä hetken, sillä mielestämme vesi ei vielä ollut kovin korkealla (villan pihalla ei ollut vettä juuri ollenkaan) ja olimme olleet vastaavassa "läheltä piti" -tilanteessa kerran ennemminkin. Kun siivoajamme yhdessä puutarhurin kanssa alkoi nostelemaan myös muita matalalla olevia tavaroita ylemmäs ja kehotti meitä pakkaamaan tavarat, tajusimme, että nyt on tosi kyseessä.

Ei muuta kuin rinkat auki ja tiputtelemaan tavaroita vaatekomeron hyllyiltä reppuun. Paljon ei ollut aikaa, sillä tässä vaiheessa huomasimme varpaidemme kastuvan. Siirsimme tavaramme mahdollisimman nopeasti viereiseen villaan (tällä hetkellä tyhjillään) ja kauhuksemme huomasimme, että vesi oli nousemassa myös sinne. Onneksi vesiraja pysyi toisessa villassa vain noin 10 cm korkeudella, toisin kuin omassamme, jossa saimme kahlata tavaroidemme perässä melkein vyötäröämme myöden mutaisessa vedessä. Evakuointia vaikeutti hiukan se, että Roosa ja Anna ovat viikonloppureissulla Nusa Lembonganin saarella, ja meidän tuli siirrellä myös heidän tavaroitaan. Onneksi siivoaja ja puutarhuri olivat nopeita auttajia.

Puoli yhden aikaan iltapäivällä vesi oli jo kovaa vauhtia laskemassa ja aurinko alkoi paistaa lähes kirkkaalta taivaalta. Ilman mutaista villaa, roskakasoja ja joka puolella lojuvia huonekaluja parin tunnin takaisesta supertulvasta ei olisi ollut merkkiäkään. Hetkellinen epätoivo ehti hiipiä mieleen, mutta auringonpaiste toi onneksi hiukan valoa tunnelin päähän.

 

Vuokranantajamme kertoi, että tulviminen ei ole koskaan aikaisemmin ollut näin pahaa. Kerta se on ensimmäinenkin! Aamuisesta showsta ärtyneenä ja väsyneenä vaihdoimme hänen kanssaan muutaman viestin ja lupasimme olla yhteydessä lisää myöhemmin. Mikäli evakkomme jatkuu pitkään ja asialle ei tehdä jotain, vaadimme kyllä melkoiset hyvitykset. Jopa uima-altaamme on käyttökelvoton, kunnes se on tyhjennetty, pesty ja täytetty uudelleen. Ymmärrämme, että luonnonilmiöille ei voi mitään, mutta tuhoja on silti mahdollista välttää. Vuokranantajamme on kuulemma suunnitellut siirtävänsä porttimme eri kohtaan (ylemmäs) ja muuraavansa vanhan umpeen, jolloin vesi ei niin helposti tule sisälle. Erittäin varteenotettava vaihtoehto, toivottavasti toteutuu pian! Totesimme myös, että esimerkiksi hiekkasäkit olisivat saattaneet pelastaa koko villamme tulvimiselta.

Jos tapahtumasta on löydettävä jotakin positiivista, niin sanottakoon, että siivousoperaatio alkoi välittömästi veden laskettua ja tuotti tulosta melko nopeasti. Myös sähköt palasivat toiseen villaan nopeasti, joten ehkä ne saadaan suhteellisen nopeasti takaisin myös omaamme...

Onhan tämä kokemus omalla tavallaan, mutta mielellään tälläistä ei enää uudelleen koe. Ehkä tälle sitten muutaman kuukauden päästä osaa nauraa :) Sääilmiöt ovat kyllä uskomattomia: tuntuu epätodelliselta ajatella, että noin kaksi tuntia sitten vesi oli vyötäröllemme asti ja taivaalta satoi vettä kaatamalla, mutta nyt paistaa aurinko ja pilviä ei näy missään. Ei sen koommin tulvaakaan..

Waterbom ja retkipäivä

Tässä kahden päivän aikana olemme kävelleet lukuisia rappusia ja vierailleet useassa paikassa, joten tässä hiukan kertausta niistä. Kirjoitus on jälleen todella pitkä, koittakaa jaksaa ja pitäkää välillä kahvitauko ;)

---

Waterbom 3.11.2010

Päivä alkoi lupaavasti auringon paistaessa pilvettömältä taivaalta ja pienen tuulenvireen heiluttaessa hiuksia. Aamuisten luentojen jälkeen söimme lounaan yliopistolla ja suuntasimme pienellä porukalla kohti Kutalla sijaitsevaa Waterbom -vesipuistoa. Pihaan ajaessamme innostus oli jo suurta, tätä oli odotettu kauan!! 8)

Sisäänpääsy vesipuistoon kustansi 230 000 IDR. Lippua ostettaessa saimme ranteeseemme viivakoodillisen rannekkeen, johon ladattiin käyttörahaa: vesipuiston porttien sisäpuolella kun ei käteistä käytetä, vaan kaikki tuotteet (ruoat, pyyhevuokra, tallelokero jne) laskutetaan rannekkeelta. Rannekkeelle on mahdollista lisätä rahaa myöhemmin, ja käyttämättä jäänyt summa hyvitetään pois lähtiessä.

Vesipuistossa oli liukumäkiä joka lähtöön: oli nopeita, hitaita, suoria ja kiemuraisia. Jokaista oli tietenkin pakko kokeilla! Täytyy myöntää, että voiton vei ehdottomasti paikan uutuus, Climax! Tämä 19 metriä korkea putous saa kyllä heikkohermoisimmat sekaisin, sillä kyseisen liukumäen (vai pitäisikö sanoa "pudotusmäen" ?!) lähtöasento on lähes pystysuora: laskija asettuu seisomaan lasiputkeen lievästi takakenoon ja jää odottamaan, kunnes maa katoaa jalkojen alta. Laskija siis seisoo eräänlaisen luukun päällä, kunnes luukku aukeaa ja WOHOO! Ensimmäinen lasku sai kyllä sydämen pamppailemaan, mutta toisaalta jälkikäteen totesimme, että nimenomaan odotus oli pahinta. Loppujen lopuksi itse lasku ei ollut paha :)

Päivän päätteeksi olimme kulkeneet rappusia useaan otteeseen liukumäkiin päästäksemme, joten pohkeet kärsivät kovia! Yritän vielä joskus ladata tänne videon tuosta Climaxin lähdöstä, kunhan saan videot käsiteltyä…

Waterbom

(Psst. Tässä vaiheessa voitte pitää pienen kahvitauon...)

---

Retkipäivä 4.11.2010

Perjantaiksi olimme vuokranneet jälleen auton ja kuskin koko päiväksi, tällä kertaa hintaan 600 000 IDR. Matkamme alkoi aamukahdeksalta, jolloin suuntasimme koti Lake Baturia ja sen rannalla sijaitsevaa Toya Devasya Spa -kylpylää. Kylpylän alueella oli kolme allasta: yksi iso, ns. normaali allas ja kaksi kuumavesiallasta. Kuumavesialtaiden vesi oli peräisin kuumista, tuliperäisistä lähteistä. Täytyy myöntää, että kyseisissä altaissa oli mukava kylpeä, erityisesti kun sää oli sateisen harmaa ja vedenpinnalla leijui vesihöyryä :) Vaikka kylpylä olikin mukava kokemus, tuntui se jotenkin ylihinnoitellulta. Sisäänpääsy maksoi 150 000 IDR, ja tämä sisälsi tervetulojuoman, pyyhkeen, pukukopin/suihkut sekä pääsyn alueen altaisiin.

Toya Devasya Spa

Sateisen sään vuoksi yksi odotetuista kohokohdista, itse kaunis järvimaisema jäi lähes kokonaan näkemättä. Järvi sijaitsee Batur -vuorella, jonka jyrkänteiltä on mahtavat näkymät järvelle, mutta sumun ja sateen takia näimme järven vasta ihan läheltä ja alhaalta. Normaalisti järvimaisema näyttäisi tältä. Maisemat (ne, mitä kykenimme näkemään) olivat näillä korkeuksilla jopa hiukan kotoisat kaikessa harmaudessa ja koleudessaan sekä vuoristossa kasvavien havupuiden vuoksi.

Seuraavana vuorossa ollut vierailu Pura Besakih -temppeliin oli kieltämättä melkoinen pettymys, sillä ilmassa leijui selvä rahastuksen maku. Sisäänpääsymaksu itse alueelle oli 15 000 IDR. Temppeliä lähestyttäessä ympärillemme kerääntyi heti muutamia paikallisia, jotka kutsuivat itseään nimellä "Guardians of the Temple". Nämä hemmot väittivät, että itse temppeliin ei voi astua ilman paikallista opasta, jolle pitäisi tietenkin maksaa. Olimme lukeneet Lonely Planetin oppaasta, että tosiasiassa näitä "vartijoita" ei ole pakko palkata, vaan temppelin seinien sisäpuolelle (muutamia rajattuja alueita lukuun ottamatta) voi astua myös itsenäisesti. Tyydyimme kuitenkin vain nappaamaan muutaman valokuvan seinien ulkopuolelta. Ennen alueelta lähtöä söimme ja joimme tähän asti kalleimmat nasi ayamit (riisiä ja kanaa) ja cokikset, sillä ateria juomineen kustansi huikeat 65 000 IDR.

Pura Besakih

Kotimatkalla pysähdyimme vielä Sailand -nimiseen puutarhaan sekä Gunung Kawi -temppeliin. Nämä kaksi olivat todella positiivisia yllätyksiä! Sailandissa meillä oli mahdollisuus maistella ilmaiseksi (kyllä, todellakin ILMAISEKSI) erilaisia kahvi- ja tee-lajikkeita/sekoituksia sekä Bali-kaakaota. Minä ja Anna kuitenkin repäisimme ja tilasimme lisämaksusta Kopi Luwak -kahvin, eli legendaarista maailman kalleinta kahvia :) Kyseisen kahvin valmistustapa on hiukan "kyseenalainen", ja siitä voit lukea lisää Kopi Luwak -linkistä. Hintaa yhdelle pikkukupille kertyi 30 000 IDR, ja täytyy myöntää, että mielestäni maku ei ollut sen arvoinen. Anssi "En-Juo-Kahvia" tosin totesi sen olevan melko hyvää, joten ehkäpä puheissa sen herkullisuudesta on jotakin perää… Mukaan vierailusta tarttui pari pakettia Balilaista suklaakahvia.

Pakko muuten mainita tuosta Luwak -kahvista vielä se, että paikalliset kutsuvat sitä "Crapuccinoksi" ;D (Äidille tiedoksi, että "crap" on englantia ja tarkoittaa paskaa)

Kopi Luwak

Gunung Kawi -temppeli (15 000 IDR + parkkimaksu 5000 IDR) sijaitsi erittäin upeassa ympäristössä. Temppelille kuljettiin loputtoman pitkiltä tuntuvat rappuset alas (luonnollisesti ne oli myös kiivettävä ylös) ja näköalat olivat mahtavat: vihreitä riisipeltoja, pieni joki ja upeita kaiverruksia kallioseinämissä. Olemme jo aikaisemmin todenneet, että useimmiten itse temppelit eivät ole kummoisen näköisiä, mutta niiden ympäristöt ovat todella kauniita. Tämä todellakin piti paikkansa myös Gunung Kawin kohdalla.

Gunung Kawi

---

Seeds of Hope

 

Tänään vierailimme suurella porukalla Seeds of Hope -lastenkodissa kylässä nimeltä Dalung. Olin todella positiivisesti yllättynyt lasten melko hyvistä ja kotoisista asuintiloista, sillä jotenkin odotin pahinta. Koti oli siisti ja suhteellisen tilava, vaikka tilanteesta riippuen 2-4 lasta jakavatkin yhden vuoteen.

Tällä hetkellä lastenkodissa asuu lähes 70 lasta ja nuorta. Nuorimmainen osaa hädin tuskin kävellä, ja vanhin lopettelee juuri opintojaan yliopistossa. Lastenkoti ei siis potkaise teini-iän saavuttaneita nuoria ulos, vaan tarjoaa heille majapaikan ja ruoan, kunnes heidän koulunsa on ohitse. Vanhimmat joutuvat vastineeksi osallistumaan lastenkodin ylläpitämiseen, kuten ruuanlaittoon ja nuorimpien asukkaiden hoitamiseen.

Kodissa asuvat lapset eivät kaikki ole Balilaisia, vaan heitä tulee ympäri Indonesiaa: osa on kotoisin esimerkiksi Sulawesilta ja Sumatralta. Yllättävää lasten taustoissa on se, että monilla heistä on yhä ja edelleen vanhemmat, jotka ovat pitovaikeuksien (lähinnä taloudellisten) vuoksi joutuneet luopumaan lapsestaan. Osa lapsista palaa vanhemmiten perheensä luokse, mutta mitään takeita näin onnellisesta lopusta ei valitettavasti ole :/

Vaikka osa lapsista oli orpoja, osa hylättyjä jne, kodin hengestä huokui suuri määrä rakkautta. Lapset ja nuoret näyttivät tulevan hyvin toimeen keskenään ja ilmapiiri oli iloinen :) Vierailun aikana saimme leikkiä lasten kanssa sekä nähdä heidän esittämiään erilaisia musiikki- ja tanssiesityksiä. Vähemmästäkin tuli tippa linssiin, niin liikuttavia ja ihania nämä esitykset olivat :)

Ennen kotiinlähtöä osa meistä lahoitti kodille leluja, käyttämättömiä vaatteita ja rahaa. Tämänkaltaiset lahjoitukset ovat kuulemma aina tervetulleita, ja saimmekin kuulla kiitoksia useaan kertaan. Päivästä jäi kaikin puolin hyvä fiilis :)