Balilaisesta liikennekulttuurista

Balin liikennekulttuurista onkin ollut jo jonkin verran puhetta, mutta ajattelin kertoa siitä hiukan lisää.

---

Ruuhka-aika alkaa noin kahdeksan aikaan aamulla ja helpottaa yhden aikaan iltapäivällä. Seuraava ruuhka ajoittuu yleensä iltaneljään, jolloin työmatkalaiset alkavat palata kotiin. Toisaalta liikenne kärsii satunnaisista epäsäännöllisyyksistä: ruuhka voi olla hyvin yllättäväänkin aikaan ja esimerkiksi vesisade vain pahentaa sitä :) Sateella autoja on liikkeellä enemmän.

Ruuhka-käsite on täällä hiukan erilainen kuin Suomessa. Se ei tarkoita pitkää, siistiä autojonoa, vaan autojen ja skoottereiden valtamerta. Liikennevalottomat risteykset saattavat olla täysin tukossa, ja autoilla saattaa kestää todella pitkään päästä läpi. Liikennevaloissa kaksikaistaisella tiellä saattaa olla rinnakkain 3 autoa sekä lukuisia skoottereita ja tienpientareita sekä jalkakäytäviä käytetään armotta hyväksi. Ruuhkatilanteissa skootteri on erittäin kätevä ja hyödyllinen kulkupeli: sillä pääsee parhaimmassa tapauksessa pujottelemaan muutaman sadan metrin autojonon ohitse jonon ensimmäiseksi.

Alkuun emme uskaltaneet käyttää jalkakäytäviä hyväksemme (vaikka paikalliset hienosti esimerkkiä näyttivätkin), mutta muutaman viikon ajelun jälkeen kapeat tiet, jonossa seisominen ja hidas eteneminen alkoivat pänniä toden teolla. Ei muuta kuin nopea vilkaisu poliisien ja jalankulkijoiden varalta ja menoksi! Mitenköhän sitä koskaan enää oppii Suomen kärsivälliseen liikennekulttuuriin? Esimerkiksi Singaporessa taksissa istuessakin teki mieli tuhahdella ääneen kuskille tyyliin "HMPH. Tuohon mahtuu vielä ihan hyvin!" Balilla jokainen sentti - kirjaimellisesti - käytetään hyväksi, ja tämä johtaakin usein kulkupelin sivupeilien kolahduksiin.

Päiväsaikaan ei käytetä valoja. Joskus ohitustilanteissa niitä kuitenkin väläytetään vastaantulijoille, jotta nämä tietävät väistää tien vasempaan reunaan. Erityisesti skootterit ohittelevat autoja/muita skoottereita vastaantulijoista huolimatta. Tielle kun mahtuu rinnakkain useampi menopeli ;)

Tööttäily on tuttu ääni Balin liikenteessä. Se on useimmiten varoitusmerkki, ei aggressiivista haistattelua. Esimerkiksi jyrkkään mutkaan ajettaessa yleensä töötätään kerran varoituksena mutkan takaa tuleville. Mikäli joku nukkuu liikennevaloissa, torvien kuoro ilmoittaa varmasti punaisen vaihtumisesta vihreäksi. Sanoisin, että tööttäys voidaan aina tulkita joksikin seuraavista lausahduksista:

Varo! Herää! Väistä! Liiku! Huomaan sinut! Huomaatko minut? Haista @#&%#!

Risteykseen tullessa saa kääntyä vasemmalle siitä huolimatta, että punainen valo palaa: valo kun koskee ainoastaan suoraan ajavia ja oikealle kääntyviä. Eräs tuttavamme sai kerran jopa sakot, koska oli kääntymässä vasemmalle, mutta liikennevalon ollessa punainen pysähtyi 8) Useimmiten vasemmalle kääntyvät joutuvat kuitenkin odottamaan jonon mukana, sillä kääntyminen ei välttämättä ole mahdollista ennen koko edessä olevan massan liikkeelle lähtemistä. Mikäli risteyksessä palaa punainen nuolivalo, sitä tulee noudattaa.

Jos liikennevalottomassa risteyksestä haluaa kääntyä oikealle, on oikeastaan pakko vain vähitellen hivuttautua tielle. Pahimmassa ruuhkassa on turha odottaa, että auto/skootterijonoon tulee sopiva aukko: tielle siirrytään sentti kerrallaan, kunnes oikealta tulevien on kertakaikkiaan pakko pysähtyä. (Alkuun he nimittäin vain kiertävät sinut, eivät pysähdy :) )

Vaikka tänne saapuessamme ajattelimmekin liikenteen olevan aivan hullua, siihen tottui nopeasti. Nykyään emme jännitä ruuhkaisia katuja ja liikenteen seassa kulkeminen on helppoa kuin mikä! Ilman kypärää sinne ei kyllä lähde: liikenneturvallisuus kun ei aina ole kiinni ainoastaan omista ajotaidoista :)