Paljon on sattunut ja tapahtunut viimeisen parin viikon aikana sekä luentorintamalla että vapaa-ajalla, enkä ole kaikesta ehtinyt vielä kertoakaan. Lisäilin tässä kuvia kansioon "Opiskelijaelämää lomaparatiisissa" ja kirjoittelen hiukan kyseisten kuvien tapahtumista. (Pitäisi ilmeisesti kirjoitella hiukan useammin, kun jokainen teksti päätyy näin pitkäksi…)
Perjantaina 17. päivä kävimme yliopiston lähellä sijaitsevalla basaari-alueella ja tinkasimme itsellemme Balilaiset kansallisasut Bahasa Indonesian kielellä. Kävimme basaarissa kahdessa ryhmässä: osa aamun ryhmästä maksoi asuistaan jopa huikeat 200 000 IDR, mutta toinen ryhmä (meikäläiset) oli onneksi jo niin kokenutta ja tiukkaa sakkia, että saimme asut pääasiassa 100 000 IDR:n hintaan ;) Toisaalta olimme liikkeellä niin "myöhään" (10-12), että suuri osa vaatteista oli jo päässyt loppumaan.
Seuraavan viikon workshopissa (22.9.) opettelimme sitten pukemaan kyseiset asut päälle. Vilske kävi yliopiston suuressa hallissa, jossa jokainen hikoili jo valmiiksi ennen ylimääräisten vaatekappaleiden pukemista. Lopputuloksena useita hamepukeisia ja valkopaitaisia tyttöjä ja poikia :) Roosa tosin rikkoi kaavaa sinisellä paidallaan. Samoin Paul, joka jostain syystä oli unohtanut ostaa koko paidan…
---
Eilinen koskenlasku oli M A H T A V A A !!!!!! Ei voi muuta sanoa. Matkalla paikalle saimme nähdä upeita maisemia ja ajella pitkin jyrkkää, mutkaista vuoristotietä. Jo pelkästään laskun lähtöpiste oli todella kaunis upeine riisipeltoineen ja vuorten rinteineen. Näissä maisemissa oli mahdollista nauttia myös pienestä purtavasta ja juomasta.
Ennen laskun aloitusta puimme päällemme pelastusliivit ja kypärän, sekä pakkasimme mukaan otettavat tavarat ohjaajan vedenkestävään reppuun. Mukaan siis oli mahdollista ottaa esimerkiksi kamera ja rahaa tms. Ennen kosken kuohuja kertasimme vielä hiukan ohjaajan neuvoja ja reitin varrella tulevia esteitä.
Ennen laskun aloitusta puimme päällemme pelastusliivit ja kypärän, sekä pakkasimme mukaan otettavat tavarat ohjaajan vedenkestävään reppuun. Mukaan siis oli mahdollista ottaa esimerkiksi kamera ja rahaa tms. Ennen kosken kuohuja kertasimme vielä hiukan ohjaajan neuvoja ja reitin varrella tulevia esteitä.
Rata oli yhteensä 12 km pitkä ja se sisälsi paljon kivikkoja, alitettavia tukkeja, jyrkkiä seinämiä ja pari patoa. Ensimmäisen padon jouduimme ohittamaan jalkaisin, sillä sen laskeminen amatööriporukassa olisi ollut vaarallista. Myös kosken varrella olevat maisemat olivat uskomattoman kauniita: vihreää ja rehevää viidakkoa, jyrkänteitä, pieniä vesiputouksia, värikkäitä kasveja, kirkasta vettä ja erilaisia lintuja ja perhosia. Harmitti toden teolla, ettei venekyydistä voinut möykkyisen matkanteon vuoksi ottaa kuvia.
Ohjaajamme oli todella mukava ja hauska. Koko matkan ajan kuuntelimme hänen ohjeitaan melomissuunnasta ja tulevista esteistä. Esimerkiksi "BOOM BOOM RIGHT!" tarkoitti, että oikealla edessä on kivi tai kallion seinämä, ja meidän tulee pitää lujasti kiinni ja kallistaa itseämme vastakkaiseen suuntaan. Mikäli meloimme väärin, saimme niskaamme kylmän vesisuihkun tai melankopautuksen kypäräämme tyyliin "Oops, sorry!" :)
Puolivälissä noin kaksi tuntia kestävää matkaa pysähdyimme 20 minuutin tauolle sille varatulle alueelle.
Paikassa oli mahdollista ottaa valokuvia ja ostaa hiukan juotavaa, tarjolla oli Bintangia hintaan 30 000 IDR ja virvoitusjuomia hintaan 20 000 IDR. Viimeisillä metreillä laskimme vielä neljä metriä korkean padon, joka oli kieltämättä hauska lopetus reitille! Kohinan seasta erotimme lukuisia huutoja ja kiljahduksia, mukaan lukien omamme :)
---
Sain Singaporen tuliaisiksi pienoisen flunssan taksien ja ostoskeskusten ÄLYTTÖMÄN kylmästä ilmastoinnista, joten tänään lepäillään vaan kotosalla. Pitäisi saada olo paremmaksi ennen viikonloppua, jolloin suunnittelimme lähtevämme Lovinaan Balin pohjoispuolelle. Olisi harmillista, mikäli matka lykkääntyy!
Nyt olisi vieläpä meneillään Kuta Karnival, vuoden 2002 Kutan pommi-iskujen uhrien muistoksi vuosittain järjestettävä tapahtuma. Sielläkin olisi kiva päästä käymään.
Nyt olisi vieläpä meneillään Kuta Karnival, vuoden 2002 Kutan pommi-iskujen uhrien muistoksi vuosittain järjestettävä tapahtuma. Sielläkin olisi kiva päästä käymään.
---
Anna muuten sairasti ilmeisesti lievän dengue -kuumeen sillä välin, kun olimme Singaporessa. Useamman päivän korkean kuumeen ja jalkoihin ilmestyneen punaisen ihottuman jälkeen Anna lähti Roosan saattamana lääkärin vastaanotolle, ja sieltä saadun lääkekuurin jälkeen Anna oli taas terve kuin pukki :) Virallista diagnoosia denguesta ei kuitenkaan saatu.
Jostain syystä Anna saa kaikki terveydelliset ongelmat niskaansa: silmätulehdus (ilmeisesti eräiden silmätippojen aiheuttama allerginen reaktio), ihon totaalinen palaminen (punainen kuin rapu!), jalkapöytään ilmestynyt iso mätäpaise (oma moka, kun raapi hyttysen pureman rikki kengällään) ja nyt vielä tuo mahdollinen dengue! No, päästäänpä me muut sitten vähemmällä… ;) (hekoheko)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti